Täällä taas

Vajaan kahden vuoden tauon jälkeen kirjoittelen taas. Aiheena tulee jatkossakin olemaan elokuvat, mutta ehkä kirjoittelen myös muista asioista. Ja ehkä postaan kuvia. Ihan silloin kun siltä tuntuu.

Season Film Festival on tulossa kuun vaihteessa Helsingissä. Se on se entinen Nainen vai artisokka -festivaali, ja sen jälkeen Artisokka. Odotan erityisesti Noah Baumbachin uusinta elokuvaa ja Song of the Sea -animaatiota.

Tämä uusi blogialustateema innostaa myös, se ei ole aivan niin valkoinen ja pelkistetty kuin edellinen Journalist.

 

Onkohan mahdollista vetää Abbas Kiarostami -överit?

Ostin Teheranin elokuvamuseon kioskista kaikki saatavilla olleet Kiarostamin elokuvat. Aloin nyt katsomaan lyhäreitä, joissa ei sitten ainakaan kaikissa ole tekstityksiä. Saattaa olla, ettei ostamieni dvd-kokoelmien missään elokuvissa ole englanninkielisiä tekstejä, jännityksellä odotan 😉

Ja voihan noita silti katsoa. Eka lyhäri oli reilu kymmenminuuttinen, jossa pieni poika puuhastelee kaikenlaista – kulkee suojatien yli useaan kertaan, leikkii pikkuautoilla, ampuu aseella erivärisiä nesteitä sisältäviä lasipulloja rikki. Ja lisäksi näytetään monenmoisia esineitä, vihanneksia, eläimiä, vilauksia myös ihmisistä. Persiankielisestä selostuksesta en ymmärrä mitään, paitsi aavistelen, että jotkut kohdat toistuvat useaan kertaan. Kyse voisi olla vaikka lorusta.

Lisäksi luen Kiarostamin runoja. ”Matkalla tuulen kanssa” on runoteoksen nimi.

 

Blue is the warmest color ja suomeksi Adelen elämä – osat 1 ja 2

En ole varmaan koskaan odottanut minkään elokuvan näkemistä niin kiihkeästi kuin ranskalaisen Blue is the warmest color (2013) -elokuvan. Pelkäsin, että onkohan kaikkialta kuulemani hypetys liioiteltua, vaan eipä ollut 🙂 Katsokaa hei kaikki kamut tämä filkka ja jutellaan sitten, livenä tai täällä, jooko!

Parin viime vuoden aikana olen nähnyt muitakin tosi hyviä ranskalaisia elokuvia kuten Luihin ja ytimiin ja Sota on julistettu. Niissäkin on ollut todentuntuisia ihmisiä ja tarinoita, rosoisuutta. Erityisesti Adelessa lisäksi kuumaa naistenvälistä seksiä ja luokkaeroja. Ja kaikissa myös jonkinlainen turvallinen pohjavire.

 

Unfortunately I didn’t see any films in Doha

…but I was there when a screening of a documentary film was about to begin at the Museum of Islamic Art in Doha, Qatar. 😉 The organiser of screening is Doha Film Institute.

Now I’m back at home so there is no way of participating either in the first ever children’s film festival in Doha which will take place on 26-30th November.

By the way, could anybody recommend some Qatari films?

20131114_185946

Reissulta vielä loputkin

Räppäsin kuvan Manhattanilla sijaitsevan Angelika-elokuvateatterin aulasta ja princetonilaisen Garden-teatterin julkisivusta.

Angelika:
20130731_175336

Princeton Garden Theatre, jossa katsoin kliseisen coming-of-age -elokuvan The Way Way Back:

20130723_173808

Princetonissa katsoimme vielä ystävän isän luona islantilaisen Baltasar Kormákurin ohjaaman elokuvan Reykjavik Rotterdam (2008). Kormákurin uusin, viime vuonna valmistunut ohjaus Syvyys näytetään ensi viikolla alkavan Espoo Cinen päätöselokuvana.